Loppukiireiden alkua

Oi joi, kaksi viikkoa enää, ja hommia riittäis vaikka kuinka!

Blogia en ole ehtiny hetkeen kirjoittaa, iltaan asti olen saanut hommia paiskia oppilaitoksessani harjoittelun sekä sivuopintojen parissa. Pikkuhiljaa tässä alkaa jo hiipimään mieleen ajatukset että kesälomalle on päästävä... Ne ajatukset eivät kyllä ole eduksi kun töihin tarvisi keskittyä. Mutta kummastako se burnout lopulta tuleekaan? Siitäkö että riittävän pitkään ajattelee haluavansa olla jossain muualla tekemässä jotain aivan muuta kuin mitä sillä hetkellä tekee, vaiko siitä että tekee jatkuvalla syötöllä semmoisia töitä joista oikeasti tykkää?

Ohessa kuvia Rauman Merenkulun toimipisteeltä. Kävin siellä toissaperjantaina omin nokkineni opastamassa sikäläisiä opettajia Moodlen käytössä.  Vieras kaupunki, vieraita ihmisiä,  varsinainen seikkailupäivä oli! Samalla tuli opittua kuinka täytetään matkalasku. :)

Olen leipuri pulla, kova kiire on mulla.

Viimeinen kuukausi on lähtenyt käyntiin!

Työtehtävieni painopiste on tuntunut siirtyvän epämääräisiin toimeksiantoihin, jotka vaativat aktiivista tiedon hakua ja hahmottamista ennen kuin keksin millä tavalla ne saan tehtyä.

Jos harjoitteluni aluksi sain tehtäväkseni valmiiksi leivottuja pullia joissa minun urakkani oli vain saada ne syötyä, niin nyt saan pelkät raaka-aineet joita varten minun on itse löydettävä työvälineet ja ruvettava omin nokkineni leipomaan niistä valmiita tekeleitä. Ja vielä syömään tuotokseni irvistelemättä kun kerran olen itse ne leiponut. Haasteellisuus kasvaa :F Kohta joudun varmaan etsimään raaka-aineetkin itse eli päättämään haluanko tehdä pullaa vaiko leipää vaiko piparkakkuja työkseni. :D

Lisää vapautta, lisää vastuuta. Enpä vain tiennyt kokkikoulun kuuluvan osaksi harjoitteluani :P